Mä oon daun. Maan matonen. Ei kulje ajatus, muuta kuin menneen loman suuntaan. Huokailen ja muistelen. Loma on kyllä ihana, siitä luopuminen vaikeaa. Musta ei ole tänään töissä mihinkään, mistä mulle palkka maksetaan. Sori pomo! Mut nyt ei ole helppoa ollenkaan.

Tän pöydän ääressä mietin, et oikeesti onks tää tärkeää? Jos ei, niin mikä on?

 

 

Lomaa muistellen. Ei auta, pelimerkkejä on tienattava ja uutta lomaa. Siis sitä kohti!

**********************************

Ja mikäs mua sitten piristää?

Uudet kynnet ja hyvät ystävät.

Ystävätär muisti kortilla. Tietää, ettei mulla ihan just nyt skulaa. Ja tietää, et mun murheet hoidetaan suklaalla...

Kiitos, ystävä hyvä!

Muutaman suklaalevyn jälkeen palaan. Silloin ehtana, kertomaan mun neulomuksistani. Siihen asti siis. Voikaa hyvin. Mä yritän kans.