Tähän aikaan vuodesta KesäOnnelassa päivitän itseäni alku kesän etenemisessä. Kaupungissa ei saa tuntumaa kaikkeen uuteen vihreään, kukkiin ja eläimiin kuin siellä. Niinpä kamera ja minä työskentelimme viikonlopun aikaan ahkerasti.
Metsämansikat ja puolukat kukkivat. Niiden satoa odotellessa kuvasin joutsenia. Kauniita, upeita, hohtavan valkoisia lintuja. Etupäässä uroksia. Niiden puolisot kun ovat vielä hautomassa tulevia pienokaisiaan.
Tämä joutsen tuli taka vasemmalta. Laskeutui rantaveteen. Ehdin ikuistamaan sen vasta kun se jarrutteli liukuaan veden pinnassa.
Joutsenet ovat rauhallisia ja arvokkaita. Liikkuvat sulavasti vedessä. Antavat ihmisten ihailla, mutta lähelleen eivät päästä. Kuten kävi kahden uros joutsenen kohtaamisessa. Mikä lie nokan asento ollut väärä, kun toinen suivaantui ja antoi lähtöpassit seuraansa ujuttautuneelle. Voi sitä siipien huminaa, kun mentiin.
Joutsen tarvitsee vähän pidemmän kiitoradan saadakseen riittävästi ilmaa siipiensä alle. Mutta sitten lennetäänkin komeasti.
Jotsenia on mukava kuvata. Kauniin ulkomuotonsa ja arvokkaan hitaan liikkumisen takia. Antavat mielellään ikuistaa itsensä, kunhan se tehdään sopivaa välimatkaa noudattaen.
Poikkeuksiakin on. Tämä komeus piti räpyläänsä siihen malliin ojossa, että "ei kuvia tänään, kiitos". Nappasin kuitenkin.
Ja jatkoin matkaani.
Kommentit