Onneksi ei puhuta siitä p..taudista. Huh!

Nyt teen tunnustuksen: olen addikti. Noro-addikti. Ihan viimeistä sydämen sopukkaa myöten. Noroa olen kauan kartellut. Ihaillut kaukaa, käynnyt sopivan tilaisuuden tullen hypistelemässä. Kuvittelin sen riittävän. Mutta Noro onkin enemmän kuin pelkkä lanka. Sillä on sielu ja mieli. Se osaa tehdä itsensä tykö. Viedä mennessään. Ja niin taas yksi neuloja on saatu koukkuun. Tässä Noro koukussa en pyristele. Mä vaan neulon ja huokailen sen kauniita värejä.

Vai mitä tuumaatte näistä kämmekkäistä? Niiden syvän hehkuvista väreistä?

 1241760377_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lanka siis Noro Kureyon menekki 200g. Palmikko kuvio on ihan varmasti keksitty jossain jonkun toimesta ajat sitten. Mutta muistista tämän tein. Siis ilman ohjetta. Siinä mielessä oma miettimä.

1241759919_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Norolla neulominen on kuin lukisi hyvää kirjaa. Tiedättehän: vielä yksi sivu, vielä yksi kappale. Niin käy Noronkin kanssa. Vielä yksi puikollinen, rivi, kaksi riviä. Seuraavaan värin vaihtumiseen asti jne. Ja pian koittavatkin aamuyön tunnit. Noron seurassa viihtyy...

1241759894_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 Nämä tekeleet kuluvat käytössä. Otan ne mukaan, kun lähden viikonlopun viettoon KesäOnnelaan. Se on paikka, missä vietän keväisin viikonloput ja kesälomani kokonaan. Se on langallisten ja langattomien yhteyksien tavoittamattomissa. Siellä ei ole sähköä, eikä muita mukavuuksia. On ihana,ihana luonto, lintujen laulu ja merenkohina.

Kun palaan, luvassa on sitä oranssia. Palaset pötköttävät jo virityksessä. Sitten vain kokoon kursiminen (argh...).

Rentouttavaa, aurinkoista viikonloppua!