Tämän haluan jakaa kanssanne.

Ensin vähän taustaa. Kamera on mun lisäosa. Käytännössä kasvanu muhun kiinni. Katselen usein maailman menoa kameran etsimen tai LCD-näytön kautta. Kamerasta riippuen. Niitä on kaksi. Järkkäri ja pocket mallinen. Pikkukamera kulkee arkena laukussani. Kuvaamaan lähden järjestelmän kanssa. Mainittakoon, etten ole valokuvaaja. Päivätyöni on toisaalla. Kuvaamista harrastan. Se on tapani tarkastella ja ikuistaa ympärilläni olevaa.

Sitten asiaan. Käydessäni läpi KesäOnnelassa viikonloppuna ottamiani kuvia, löysin hauskat kuvat.

Tarina niiden takana meni tähän tapaan: Kävelin rantakivikossa kun huomioni kiinnittyi edessäni olevaan. Kaksi tiiraa kujeili isolla kivellä toisilleen. Tuumasin, että kevättä on niilläkin rinnassa. Taitaa olla kosiskelu menossa. Samassa nuo kaksi pyrähtivät korkealle ilmaan. Kirmasivat ja kisasivat keskenään. Tarkoitukseen parasta mahdollista objektiivia ei ollut silloin mukana. Eikä olisi ollut aikaa sitä vaihtaa. Ei muuta kuin zoomasin taivaalle ja annoin kameran laukoa kuvia.

Mitä jäi muistoksi? Hempeitä hetkiä taivaalla.

Oletteko samaa mieltä kanssani? Tulossa on perheenlisäystä. Aikanaan.