Mä tein sen taas. Neuloin huivin. Isot lankakerät, muhkeat vyyhdit muuttuvat mun silmissä saman tien huiviksi. Mun intohimoni, huivien neulomisen lisäksi, on saada käytettyä lanka tehokkaasti. Mielellään niin, ettei kiuhkuraakaan jäisi nurkkiin pyörimään.

Kävin huippu jännittävän langan kulutuskamppanjan tämän työn kanssa. Sitä mukaan kun huivi kasvoi, silmukat lisääntyivät ja langan kulutus/rivi lisääntyi, mä silmät kiiluen jatkoin ja jatkoin. Joka kerroksella puntaroin langan riittävyyttä. Himoitsin lisää kerroksia. Hurjastelu kostautui. Piti peruuttaa. Purkaa. Se sehän vasta tylsää on. Piti purkaa oikein silmukka kerrallaan. Kun en osaa elämänlankaa käyttää.

Työ jäi joksikin aikaa olemaan. Mun elämään tulivat sukat. Olen koittanut pitää itselleni jonkin moista ryhtiliikettä, ettei kaikki neule-elämäni pyörisi vain sukkien ympärillä. Niinpä pistin huivin kokoon ja venyttelin sen mittoihinsa.

Tulppaani-kolmiohuivi Ulla 2/08. Ohjeen kaaviota 2 tein 14 kertaa ohjeen 7 kerran sijaan. Myös huivin helman tulppaaneita kasvatin korkeammiksi. Lanka Viron villaa. Vyötteen mukaan lankaa oli vyyhdissä 310g. Pieni kikkare jäi jäljelle. Niin et sellanen 300g siihen sitten upposi. Kokoa huivilla on 220 X 120cm.

Isohan tuosta tuli, kuinkas muuten. En pieniä huiveja osaa kai tehdäkään. Paitsi, että puikoille sujahti Uuden-Seelannin tuliaislankaa. Tulossa on -  arvaatkaa -  ja sitten kaikki yhteen ääneen:

HUIVI!