Mulla kaikki jouluasiat levällään. Voi kun joskus, jossain, joku kerta joulu tulis mulle hallitusti. Hillitysti. Rauhassa. Hyvissä ajoin valmistautuneena. Mutta ei vielä tämä(kään) joulu. Paniikki, kiire, ahdistus. Päiviä ja tunteja vähän. Tekemistä paljon. Kaikenlaisiin liemiin sitä ihminen itsensä laittaa. Toistuvasti. Vuosittain.

Viimeinen sukkapari puolessa välissä. Toinen näistä lahjaksi ajatelluista sukista valmis. Toinen puikoilla. Ja olikos jouluun pari vuorokautta...? Tai jotain?

Lahjaksi aiottu slipari palasina tossa lattialla. Kosteana ja viriteltynä. Kokoon kursittava kunhan kuivaa. Resorit kaula-aukkoon ja hihan suihin tekemättä. Ja olikos aattoon kaksi vuorokautta...? Miks mun hengitys käy niin pinnallisena? Miks en osaa relata?? Onks mulla niin kuin kiire??

Apua! Molemmat kuvat niin reaali aikaisia, että meikäläistä hirvittää.

Jouluaatto iltana kaikki on kunnossa - toivottavasti. Lahjat paketeissa - toivottavasti. Saajat hymyissä suin - toivottavasti. Minä nippa nappa maaliviivan ylittäneenä rätti, poikki ja väsynyt - varmasti.  Mutta hymyilen minäkin - ihan varmasti. Tulihan se joulu. Ja rauha. Mullekin. Tänäkin vuonna. Toivottavasti.

Kiireetöntä (jos mahdollista) joulun alusaikaa jokaikiselle.