Mä oon kerta kaikkiaan jämähtänyt mun hilulaatikon viereen. Helmet, koukut, rihmat ja työkalut eivät päästä mua otteestaan. Minkäs minä heikkoluontoinen kiusaukselle voin. Muuta kuin askarrella.

Korvakoruja mulla on paljon. Oikeasti niitä on ihan mahdottomasti. Mutta ei kuulkaa riittävästi. Eikä milloinkaan oikeanlaisia. Sopivia juuri tiettyyn asuun, tilanteeseen, mielialaan, säähän, menoon ja meininkiin. Tein siis muutamat ihan lonkalta. Tällä mielialalla.

Ruskea on kausi lempivärini. Välillä ei ollenkaan ja toisinaan paljon. Noiden lasihelmien meripihkaa muistuttava väri sai mut innostumaan. Tuli tuollaiset roikkuvaiset.

Violetti, liila, luumu. Ikuisia ihanuuksia. Tunnen noihin väreihin veret pysäyttävää vetovoimaa. Niiden kanssa olen kotonani. Niitä käytän pukeutumiseen ja koristeluun. Näille on jo mietitty vaatetus, jota ne täydentävät.

Tässä kävi sitten niin, että korvikset valmistuivat keskeneräiseen työhön. Koitan tällä tavalla potkia itseeni vauhtia tämän neuletakin valmiiksi saamisessa. Se on jäänyt monen muun projektin jalkoihin. Niistä kerron teille pikapuoliin.