Totuus heti kättelyssä: en ole vielä toipunut mun järkytyksestä. Langan loppumisesta ennen neuleen valmistumista (edellinen postaus kertoi tästä katastrofista). Olen miettinyt, kummastellut, kuinka se kaikki pääsikään tapahtumaan. Ei ymmärrä.

Kyllä on neulojan itsetuntoni nyt heikoilla. Hyvin menneet työt, kauniit lopputulokset, sopivan kokoiset neuleet. Ne nostattavat aina tunnelmaa. Olenkin saanut paistatella tyytyväisyyden auringossa. Nyt uskoni onnistuvana neulojana on rusinan kokoinen. Rusinakin on liian iso kuvaamaan maan matosena oloani.

Siitä huolimatta tartuin puikkoihin. Varmistin langan riittävyyden moneen kertaan. Ja sit mä neuloin.

Kylässä ollut Lainatalja katsoi hitaasti ihan muualle kuin sukkiin. Ei jumankekka. Mitkä väkerrykset?! Noidenko pitäisi mahtua täysikasvuisen naisen jalkaan? Se oli tarkoitus. Sukan virittimiä, vanuttimia - vai mitkä ne ovat?  - mulla ei ole.

Lainataljan omistaja nappasi sukat kissansa halveksuvan katseen alta ja veti jalkaansa. Näytti paremmalta. Huojennuin hetkessä.

Onhan noi sukan näköiset ja kokoiset. Ohje Novita-lehti kesä 2009. Lanka Novita Nalle. Kulutus tais olla jotain satasen luokkaa. Grammoissa.

Ja hei. Kuvio kantapäähän asti. Hyvä minä. Okei, okei - olihan mulla ohje. Nämä lähtevät KesäOnnelan kesäjuhlien arpajaisvoitoksi. Ja mä meen tästä jatkaan murehtimista, langan loppumista väärään aikaan. Se on nyt surtava kunnolla. Kyllä te neulojat ymmärrätte...