Edit: mä täällä nurkkia järjestelin. Tuli päivitys. Pahoittelen väärää hälytystä.

Huivit saavat minut liioittelemaan. Huokuttelevat tekemään itsestään jättiläisiä. Ja minähän menen siihen mukaan. Mallikerta toisensa jälkeen kasvatan huivin kokoa.

Revontuli-huivi on myynyt itsensä minullekin. Tämä on järjestyksessä kolmas Revontuli puikoistani. Ja toistaiseksi isoin.

Lankana Viron liukuvärjätty villalanka. Huivi hotkaisi melkein 500g. Korkeus suunnassa tein kaksi mallikertaa enemmän kuin ohjeessa.

Ihanat isot huivit asettavat  omat haasteensa. Neulomisen suhteen ei ole ongelmaa, niin kauan kuin lankaa ja intoa riittää, niin antaa mennä vaan. Mutta sitten seuraakin miettimistä: missä kummassa moisen leveyden ja laveuden saa viritettyä kostuttamisen jälkeen? Tälle huiville tuli kokoa 250x125 cm. Ei löytynyt sellaista aukiota mun kodista, missä huivi olisi voinut venyä parhaimpiinsa kokonaisena. Virittelin sen osissa. Ensin kostutin toisen puolen ja kun se oli kuivunut, oli vuorossa toinen puoli.

Toinen haaste, enemmänkin henkien taistelu käytiin huivin kuvaustilanteessa. Malli tuskastui käsien levittelyyn ja huivin kannatteluun. Tarkoitus oli viedä huivi ulos auringon paisteeseen ja kuvata se keväisessä vihreydessä. Mutta nämä kurjat kylmät sadekelit estivät hyvän aikeen. Niinpä malli heilui ja huojui sängyn päällä. Päästeli huokauksia ja ärräpäitä. Sanoi hengästyvänsä ja hikoilevansa. Ihmetteli, onko kukaan kiinnostunut yhdestä huivista minkä kokoinen se on.

Malli EI ole neuloja. Eikä ymmärrä neulojille TÄRKEITÄ asioita. Muuten ihan super huippu hyvä tyyppi.

Hauska huivi. Enkä sano, että se on viimeinen lajiaan...