Huivit ovat intohimoni. Ei niinkään käyttöön. Mutta neuloen. Ihailen, kahdehdin, toivon osaavani vaikeita, mutkikkaita, upeita huiviohjeita. Mutta ei kun ei. En osaa. Neulon helpompia. Nautin niistä. Mulla on huiveja joka lähtöön. Niihinkin joihin ne eivät pääse mukaan. Pidän huiveista, mutta käytän kitsaasti.

Huivien pitää olla isoja. Joihin kääriytyä. Jotka peittävät. Koristavat. Lämmittävät. Ihastuttavat... ehkä.

Tämä on yksi lemppari huivini. Malli Ullasta Minttumaari-huivi. Langaksi valitsin Novita Nalle Colori. Sitä oli varastossani riittävä määrä. Lankaa kului paljon. Noin 400g. Onhan se iso.

Pitsikuvio on kaunista. Toivoisin osaavani niitä enemmän. Langankiertoja ja kavennuksia. Paljon, monenlaisia koukeroita. Näyttävää jälkeä. Huokailen kaiken sellaisen perään. Harjoittelen. Jonain päivänä toivon osaavani.

Tämä huivi on sieluni sopukoissa. Olen siihen likipitäen läkähtynyt. Sen yksinkertaiseen kauneuteen. Se ottaa syliinsä. Lämmittää. Herättää myönteistä huomiota.

Kiitos mallin tekijälle. Teit minut onnelliseksi.