Kävin Tallinnassa. Pieni tauko arkeen piristää. Mun Tallinnan matkat tapahtuvat aina nopealla aikataululla. Satamaan kun ei ole pitkä matka.  Päätös matkasta syntyi torstaina. Perjantaina matkatoimistoon. Laivan kaksi viimeistä paikkaa olivat vapaana. Ja lauantaina matkaan.

Mun suosikkilaiva Tallinnaan on Nordlandia. Siellä on tanssit mennen tullen. Matka taittuu mukavasti ja nopeasti kun laittaa jalalla koreasti.

Aikomus oli mennä Järve keskukseen Rowania hakemaan. Vaan ennakoimattomien sattumusten takia sinne en mennytkään. Toisella kertaa sitten.

Karnaluksiin raitiovaunulla. Uusi kokemus tuo spora, Tallinnassa. Yleensä olen tukkuun kävellyt.

Haasteellisin osuus raitovaunumatkassa oli tuon kertalipun leimaaminen. Lipun ostin R-kioskista, jossa ei niin kovin palvelualtis myyjä murahteli jotain, kysyessäni kuinka lipun kanssa toimitaan. Raitiovaunun kuljettaja oli hyvin linnottautunut seinien taakse, ei siis apua sieltä. Löysin vaunusta laitteen, johon sitten lippua tungin toisin päin ja toisin päin. Paperinen lippu meni ruttuun ja jumitti, kunnes sitten lopulta kuului raks ja lippuun  ilmestyi leima. Hiki otsalla istahdin penkkiin vain huomatakseni, että taisteluni lippuleimaajan kanssa oli ollut niin pitkä, että Karnaluksin pysäkki oli kohdalla. Ulos jäähtymään ja pian hikoilemaan tukun hyllyjen väliin.

Nyt on tapahtunut jotain. Joko minussa tai Karnaluksissa. Ei säväyttänyt. Puikkoseinä tosin saa mut aina innostumaan. Ostin nytkin useammat puikot. Ne ovat halpoja siellä. Mutta langat eivät herättäneet intohimoja. Kiertelin ja katselin. Hypistelin ja tuumailin. Ja luulin jo, ettei mun matkaan muuta lähdekään kuin puikot. Sitten osui silmään jotain mulle uutta. Viron liukuvärjättyä söpöinä houkuttelevina kerinä. Tämmöisiä en minä ole vielä nähnytkään.

Ei aavistustakaan, mitä noista tekisin, Mukaan oli kuitenkin otettava. Onko ehdotuksia? Kerässä lankaa on n. 350m eli kyllä niistä jotain vähän isompaakin saa. Yritän nyt pidätellä itseäni, ettei lähtisi huivi syntymään.

Merinoa, pehmeää, lämmintä. Mulla on yks ohje mielessä.

Raitiovaunumatka takaisin keskustaan sujui hyvin. Olinhan jo vanha tekijä lipun leimaajana.

Perinteitä pitää vaalia. Hyvän matkan kruunaa keski-Eurooppalaiseen tyyliin istuskelu kahvilassa hörsön törsö leivosten kanssa. Tämä on mun perinne Tallinnan reissuilla.

Lopuksi ripaus luksusta elämään. Mä olen hajuvesien suurkuluttaja. Vertailen, nuuhkin, katselen ja ihastelen tuoksuja, pulloja, pakkauksia. Mun hajuvesi ostokset valmistellaan huolella. Ei hetken mielijohteita vaan usemman kerran tuoksuttelua. Ja varteen otettavat vaihtoehdot aina omalle iholle. Ei paperille. Oma iho kertoo, miten tuoksu juuri minulla toimii. Syksyn uutuustuoksuja kokeillessani kaksi hyvää tuoksua jäi loppusuoralla. Rubinsteinin Wanted! ja Armanin Idole. Näissä on jotain samaa, kuitenkin erilaista. Ja Idole vei nyt voiton.

Toinen luksus, joka matkalta tuli mukaan on Longchamp laukku. Long jump mulle mun AnttilaH&MLindex laukuista.

Että olen iloinen näistä ihanista turhuuksista.