Jouluun valmistaumisen loppukiri olikin kova rutistus. Hartiat, olkapäät, ranteet jumittivat. Ja korvien väli. Mikähän se laittaa ihmisen aina asettamaan riman taivaisiin? Niin korkealle, ettei meinaa kurkottamallakaan yli päästä.

Mun loppukiire oli ihan oma aiheuttama. Sain nimittäin reilu viikko ennen joulua herätyksen. Kaksi lahjaa on tehtävä itse. Omin käsin. Neuloen. Onneksi olin sen verta järjissäni, että valitsin sliparin ja sukat. Ei tarvinnut kääriä hihatonta pusero pakettiin. Aika ei olisi hihoihin millään riittänyt. Toteaa hän näin jälkeenpäin viisaana. Sukkien kohdalla tuli pieni arviointi virhe. Ne kun ovat pitkävartiset. Aikaa siis pikkusen yli viikko. Paniikki oli valmis. Yötyöksihän se meni.

Mutta valmista tuli. Noin kaksitoista tuntia ennen kuin lahjat ojennettiin saajilleen. Silmät väsymyksestä harottaen.

Slipariin olen erittäin tyytyväinen. Me löysimme toisemme -  ohje ja minä  - silmän räpäyksessä. Oikeastaan tuo slipari myi itsensä minulle. Tarttui niin tiukasti mun mukaan, että kävelin siltä istumalta kuin hypnoosissa lankakomerolle ja ryhdyin työhön. Aikaa jouluun, sitä reilua viikkoa, ei siinä kohtaa miettinyt. Eikä muita joulun valmisteluja. Eikä työpäiviä. Eikä yöunia. "Tahtoo tehdä" nakutti mun päässä. Langaksi valikoitui Filatura Cervinian Mambo, merinoa jokainen langan säie. Ohje Suuri Käsityölehti 8/2008.

Ihana pehmeä lanka. Löyhä kierteisenä aiheutti hidastuksia. Piti olla tarkkana, että kaikki langan säikeet tulivat mukaan puikolle. Nopea puikottelu kosteutui heti ikävinä langan kierteinä neuleen pinnassa. Nipo kun olen, purin ja korjasin epätarkkuudet. Joulu tuli kohisten kohti...

Sukat olivat puolitiessään, toinen valmiina. Keskityin liivin valmiiksi saamiseen. Ja kun liivin palaset sain viritettyä kosteana mittoihinsa alkoivat puikot sauhuta sukkaa. Ohje Novita-lehti talvi 2009. Jouluinen aihe sukan mallissa sai mut innostumaan. Jotakin kertoo mun mielialasta se, että ostin ohjeessa olleet harmaan ja vihreän Nalle-langan. Ja neuloin sukat aniliinin punaisesta ja sinisestä Nallesta. Joulu angsti voi purkautua päätöksen teon vaikeutena... tai jonkinlaisena muuna ajattelun vaikeutena. Tai jotain... No kummiskin. Sukat siitä syntyivät.

Neulomisähky. Voiko neuloja saada tartunnan? Saada näppylöitä pelkästä neulomisen ajattelusta? Kyllä voi. Uskomatonta, mutta kyllä se mahdollista on. Mulle kävi näin pahasti. Kahteen viikkoon en ole kudinta käsissäni pitänyt. Ensimmäinen viikko meni kuin tyhjää vain. Ei tuntunut missään. Toinen viikko jo pikku hiljaa sain mietteliääksi. Mitä seuraavaksi neuloisi? Mulla on nyt niin puhdas pöytä kun vain voi. Ei ainuttakaan keskeneräistä. Onkohan neulomisurani ensimmäinen kerta? Taitaa olla.

Niinpä tänään tartuin taas puikoihin. Nyt lähtee syntymään isompi työ. Vaikkei tuosta vielä mitään sen koosta voi päätellä...

Voipi olla, että tästä seuraa jonkin aikainen blogi hiljaisuus. Palaan kanavalle kun mulla on uutta kerrottavaa.

Ilo irti uusista neulomuksista - kaikille.