Ihanat ihmiset! Siellä jossain. Sylin täydeltä kiitos tsemppaavista ja paranemista toivottaneista viesteistänne. Kimppu on teille.

Toivotuksianne on ollut ihana lukea. Nyt kun taas pystyssä pysyn. Ainakin kun tuoli on alla.

Tauti oli kova. Kuumetta kesti neljä päivää. Päänsärky helvetillinen. Ei edes särkylääke poistanut kipua kokonaan. Kuin jyrä olisi vetänyt mun yli mennen tullen. Jomotusta joka paikassa. Eilisestä iltapäivästä olen taas opetellut olemaan pystyasennossa. Päässä huippaa ja polvet notkuvat. Yskittää niin että kylkiluut paukkuvat. Mutta toipuminen on alkanut. Vaikka ei vielä ihan ehta olo olekkaan.

Mulle marraskuu on kautta aikain ollut vuoden pahin kuukausi. Pimeytensä ja ankeutensa takia. Taudin kourista pääseminen valaisi mua. Mä kohtaan marraskuun iloisena että saan sen kokea. Sateineen, tuulineen, pimeine päivineen kaikkineen. Marraskuu ei niin pahaksi pääsekkään, etten hymyssä suin lampsi sen läpi kumisaappaat kuralätäköissä läpsien.

Menneiden aikojen marraskuihin toi helpotusta, ettei muillekaan marraskuu aina maistunut. Miljoonasateen Marraskuu on viihdyttänyt mua sen alkuajoista (v.1987) asti. Laulun tunnelma ja omat ajatukseni marraskuusta kohtasivat ja löivät kättä. Ymmärsin hyvin laulun miestä ja masentavaa marraskuun tunnelmaa. Ja vaikka ainakin tämän vuoden marraskuun - ihminen on unohtavainen, eikö? - vedän läpi naama iloisessa virneessä, ei tämä kappale jää multa soittamatta. Se kuuluu marraskuuhun.Videolla ääni ja kuva kulkevat eri tahdissa. Mitäpä sillä on väliä - marraskuussa.