Mun piti tulla kertomaan kuulumisia. On ollut teitä kaikki niiiin ikävä. Oli tarkoitus, että olisi ollut jotain valmista, mitä esitellä. Oli tarkoitus olla ahkera ja tuottelias. Ja pah! Mulla on nyt joku pahimman luokan jarru päällä. Ei tahdo tulla neulomisesta mitään.

Joulu otti koville, siitähän kerroin. Mut kun en ole vieläkään toipunut. Ja hei, nyt on jo helmikuu...

Niin kuin edellisessä postauksessa kerroin, uusi iso työ oli aluillaan. Se etenikin mallikkaasti riville 6!! Ja siitä alkoivat ongelmat. En millään tajunnut ohjetta. Enkä luottanut omaan päättelykykyyni. Ei auttanut muu kuin sorvata sähköpostia ohjeen laatijalle ja kysellä neuvoa. Joidenkin päivien kuluttua saikin vastauksen, ohjeisiin tarkennusta. Tai enemmänkin pätkän rautalankaa, josta oli väännetty mulle sellanen simppeli selkeä ohje, et pääsin jatkamaan. Kiitos siitä :)

Mut jotain muutakin hidastetta on ollut. Nimittäin aloitin työn 2.1.2010 ja nyt ollaan tässä:

Siinä on, niinkus näette, hiha. Eikä edes kokonaan valmis. Siinä kaikki mitä olen tähän mennessä "uurastanut".  Laskeskelin, että jos sama km/tunti vauhti säilyy, neuletakki lienee valmis vuoden 2011 loppupuolella!

Mä olen ihan onneton. Minne mun neulomisintoni on kadonnut? Tuonne lumikinosten allekko? Ja nyt kun olisi talvien talvi neuloa kaikkea ihanaa lämmikettä ihan tarpeeseen. Minä, joka melkein neulon nukkuessanikin, olen ihan apaattinen. Tuijottelen illasta toiseen tuota hihan tapaista ja mietin, mistä saisi inspiksen. Sen palavan halun neuloa. Innon saada pian valmista ja päästä puikkoineen uusiin haasteisiin käsiksi...

Tästä  tulee nyt sitten jatkokertomus. Kertomus suossa tarpomisesta. Työn hiitaastakin hitaammasta etenemisestä. Nimittäin, mulla on ihan oikeasti teitä kaikkia ikävä. Jos en pysty muuta kuin työn osasia esittelemään, niin sitten niin. Koittakaa kestää. Niin minäkin...

Olisko jollain jotain rohkaisevaa sanottavaa mulle epätoivoiselle. Kaikkista potkuista eteenpäin olisin kiitollinen.

Jos koittaisi taas neuloa...