Suklaat on syöty. Mieli kirkkaampi. Valmiina arkeen.

Mun neulemallit laahaa kaiken aikaa ajasta jäljessä. Mitä muut tekivät viime vuonna, niitä teen tänä vuonna. Olen hitaasti syttyvää sorttia. Malleja ja ohjeita on maisteltava, kuulosteltava, ennen kuin ryhdyn hommiin. Jos ohje ei kestä aikaa, se painuu unholaan. Eli jos olen ohjeeseen mieltynyt viime vuonna ja vielä tänä vuonnakin se kiinnostaa, on se neulomisen arvoinen. Toisaalta, kyllä mä välillä elän ihan tässä ja nyt - meiningillä. Tartun lankaan ja puikkoihin heti, enkä viidestoista päivä.

Tässä hyvin haudutettu ohje. Novita-lehti syksy 2008. Mallin nähtyäni tiesin, että tuo on tehtävä - ennemmin tai myöhemmin. Tässä se siis on myöhemmin valmiina:

Lankaa Novitan Mambo hupeni reilu 900g.

Joutuisaa paksua lankaa. Ihania, ihania palmikoita. Erilaisia neulepintoja. Pysyin hereillä ja nautiskelin neulomisesta. Ohje laadittu ilman ensimmäistäkään saumaa. Tämä oli mun juttu.

Suklaat suupielissäni nimesin ponchon Suklaiseksi. Se muistuttaa mua mun herkusta - suklaasta. Nam!