lauantai, 13. marraskuu 2010

Muutto

On pohdittu ja pähkäilty. Mietitty ja tuumailtu. Ja tultu siihen päätökseen, että on aika vaihtaa blogimaisemaa.
En sitten millään ole tullut juttuun Vuodatuksen toimintojen kanssa. Kun on peukalo keskellä kämmentä näissä tietsika asioissa, on ollut tuskastuttavan harmillista, kun kaiken aikaa on tuesta neuvoja saanut pyydellä. Eikä siinä mitään, apuja olen saanut. Joskus vaan niin heprean kielisiä tällaiselle ummikolle, etten tolkkua ole saanut.

Olen toisaalla jo jonkin aikaa tutustunut Bloggerin blogipohjaan ja sen helppoihin toimintoihin. Uskon sen olevan mun juttu jatkossa.

Kiitän tätä niiiiin rakasta blogia kaikkien tänne tallentamieni neuleiden ja niihin liittyneiden tarinoiden tallentamisesta. Ne jäävät kaikki tänne.

Neulominen jatkuu ja tarinat neuleiden takana.

Rakkaat lukijat, kanssa neulojat, satunnaiset piipahtajat

Tervetuloa
 
 
pariin

perjantai, 3. syyskuu 2010

Pientä soperrusta

Morjens! Pitkästä aikaa.

Mä meen pöydän alle jatkaan... Ku hävettää. Ihan kauhiast.

No kun tuli Siitä niin kerrottua ja Sen edistymisestä raportoitua koko pitkä kevät. Ja, ja... tota... Se meni puihin. Oikein kunnolla. Menin mokaamaan koko ison takin. En tiedä missä moka tuli, mutta kun pääsin tai luulin päässeeni kohtaan jossa hupun piti alkaa, tajusin menneeni metsään ja mojovasti...

Sitä pettymystä pitikin sitten sulatella puolen kesää. En halunnut ajatella mitään neulomiseen liittyvää. Kun musta ei ilmiselvästi ole koko hommaan. Nyt Se on tuolla vaatehuoneen takimmaisessa nurkassa. Kurkkua kuristaa joka kerran kun sen näen. Pitäis mennä laittaan Sen päälle jotain. Ettei näkis. Koko roskaa.

Tuleeks Siitä koskaan mitään. En mä tiedä. Iso työ ja ihan turhaan... On kai jossain vaiheessa katottava, jos siitä jotain sais. Valmiiks asti. Jos mä nyt osaan...

No on nyt sit julkisesti todistettu, ettei tässä blogissa mitään isoa ja hienoa saada aikaiseksi. Syvä huokaus. Mutta epäonnistumisen tunnustaminen helpotti. Niin pohjalla on oltu, että suunta ei voi olla kuin ylöspäin.

Siis keskityn jatkossa pienempiin juttuihin. Kuten esmes... Huiveihin :)

Lämmin kesä takana. Oliks teillä hieno kesä? Mulla oli. Kesäloma osui just siihen lämpö aaltoon. Tai ei se mikään aalto ollut vaan hehkuva olotila, joka vaan jatkui ja jatkui. Kesä-Onnelassa tuli paljon aikaa vietettyä. Nautittua. Ja ötököitä tiirailtua. Siellä mä sit jostain muistikätköstä kaivoin mieleeni langan, jonka nimi on Ötökän elämää, Handusta joskus ostettu. Ja kun loma loppui pari viikkoa sitten, alkoi taas neulominen maistua.

Lopputulos vähän nosti mun itsetuntoa. Ehkäpä musta vielä toipuu neuloja.

 

Lanka ihanaa pehmeää mohairia. Ohutta kuin henkäys. Voitte uskoa, että paksun langan ja pönäköiden puikkojen jälkeen tuntui, ettei käsissä ole mitään. Mutta kyllä oli ihana tunne. Se keveys. Valmis huivikin on kuin ohutta pumpulia. Kuitenkin se lämmittää ihanasti.

En ole ihan varma kumpi on ihanampaa. Valmis huivi vai neulomisahdistuksen helpottuminen. Oli kumpi vaan, niin molemmat mukavia.

No nyt mä sit aloitan sukkaproggiksen. Joo-o. Mä oon taas mukana. Sukkasadossa :) Kattoo nyt kuin käy. Viime vuona meikä meni ihan huruun sukkien kanssa.

Ps. Onks kuulkaa Vuodatuksessa jotain probleemii? No, mä en ole tänne kirjautunut moneen kuukauteen ja nyt tää kökkö vaatii miljoonaan kertaan salasanaa kun haluun ladata kuvia tai esikatsella tekstiä tai ihan mitä vaan?? Esikatseluun ei päästä ollenkaan vaik kuinka paukuttaa sille salasanaa. Pah! Ja mun blogin ulkoasukin on muuttunut. Noi otsikot on ihan dorkat... tommoset isot. Pitäis vissiin kysästä ylläpidosta. Tahtoo oman blogin takaisin ulkonäköineen kaikkineen !! Hitsi.

 

maanantai, 10. toukokuu 2010

Se arvonta!

Lämmin kiitos kaikille onnittelijoille <3
Lukijat, te kanssakulkijat, teette tästä blogin pitämisestä juhlaa. Seurassanne viihtyy.
 
Ettei mene vallan herkistelyksi, asiaan. Arvonta on suoritettu. Arvontaan osallistuivat kaikki kommenttilootaan viestin jättäneet yhtä lukuunottamatta. Hän selkein sanoin kieltäytyi ottamasta riskiä, että voittaa lankaa. Ihan ymmärrettävää, jos kaapit ovat jo entuudestaan pullollaan lankaa.
 
Onnettarena toimin minä. Oli ihan pakko saada olla se lapun nostaja. Sellaista tehtävää kun en ole koskaan aikasemmin saanut kokea. Virallinen valvoja vieressä silmä kovana seurasi, että kaikki menee arpajaislakien mukaisesti. Otti tehtävän tosi tunnollisesti. Minä silmät kiinni työnsin käteni kulhoon nimilappujen sekaan. Virallinen valvoja sitten komentamaan, että sekoita, sekoita, että varmasti ovat sekaisin. Yksitellen nostelin lapun toisensa jälkeen ja virallinen valvoja julisti juhlallisesti kuuluvalla äänellä nimen.
 
 
Heidi Eila Elliee
Onneksi olkoon!
 
Ottakaapa yhteyttä. Palkintojen toimitusaika venähtää ensi viikon loppupuolelle. Olen viikon lomalla ja valmistautumassa ensimmäiseen tämän kevään reissuuni Kesä-Onnelaan. Siellä menee loppuviikko. Mutta ensi viikolla ryhdyn paketin teko puuhiin.
 
Leppoisaa helatorstai viikkoa. Neulomisen iloa.
 
 
Siinä Se, vähän aikaa sitten...

tiistai, 4. toukokuu 2010

Juhlintaa - arvontaa!

Nyt on syytä juhlia :) Kerrassaan upeaa, mahtavaa, kivaa. Sain tunnustuksen. Olen siitä otettu. Iloinen. Tosi, tosi iloinen :)

Kiitos Maritta :)

Eikä juhlan aiheet niin vaan lopu. Nimittäin täällä vietetään synttäreitä. Blogini on tullut leikki-ikään. Päivälleen  vuosi sitten julkaisin ensimmäisen postaukseni. Muistan vieläkin sen jännittävän huikean tunteen. Sydän pamppaili, kämmenet hikosivat. Jännitti niin että sisuskaulut tuntuivat olevan nurin päin. Siellä se oli eetterissä. Mun kirjoitus. Ensimmäinen yö meni unia nähdessä. Tulevat blogin aiheet pyörivät mielessä ja piti yöllä nousta katselemaan ihka uutta omaa blogiani.

Ja voi sitä riemun tunnetta, kun kävijöitä ja kommentteja alkoi ilmestyä. Olisin halunnut halata jokaista vierailijaa. Olin onnesta soikea. Ja olen edelleen. Teistä kaikista :)

Mitkäs juhlat ne sellaiset ovat, joissa ei jotain kivaa olisi tarjolla. Pistetään pystyyn arvonta. Kaikki su 9.5.2010 klo 23.00 mennessä kommenttilootaan kolkutelleet kirjoittajat ovat mukana arvonnassa. Jep, palkintona ihan varmasti lankaa. Takuu varmaa neulojien suosikkia. Kertokaapa suosikki lankanne ja miksi se juuri on se paras. Tiedä vaikka palkinnoksi tulisi juuri sitä lankaa. Sillä varauksella, että sitä saa pääkaupunkiseudun lankakaupoista. Mä olen niin hövelillä tuulella, että kolme palkinto on jaossa. Niin, että mukaan vaan.

Se alkaa olla viittä (tai kuutta) vaille valmis. No kuiteskin. Ehtii ennen kesähelteitä valmiiksi. Siitä sitten tarkemmin.

sunnuntai, 7. maaliskuu 2010

Kyllä tää tästä - osa 2

Iloista asiaa: puikot heiluu taas. Voisin melkein tuulettaa, että samaan tahtiin kuin ennenkin. Mutta en nyt ryhdy liioittelemaan. Vähän vielä hidasta, mutta näyttäisi puutuminen neulomisen suhteen olevan paremmalla puolella. Hyvä juttu. Oli meinaan karsea "tauti".

Tsemppavista kommenteista innostuneena sain kuin sainkin moottorini taas käyntiin. Piti kyllä vähän fundeerata ensteks, mikä tässä hommassa oikein mätti.

Noh, syitä löysin monia. Ihan vaan perus kyllästymistä. Olin tikutellut koko syksyn melkoisen ahkerasti. Sitten oli tämä työ, johon olin valmistautunut jo syksyllä tilaamalla ohjeen mukaiset langat. Odotin aikaa, jolloin pääsisin lankoja työstämään. Kun sitten siihen päästiin olikin mittari täysi. Ja kun ohje ensi silmäyksellä näytti monimutkaiselle, mulla nousi pala kurkkuun.

Melkein niinkuin xyz pontenssiin jotakin. Nyt HUOM! Ohjetta en parjaan. En ollenkaan. Vika on vain ja ainoastaan tämän neulojen korvien välissä. Ohje on selkeä ja looginen. Ja kun olin lopettanut panikoimisen ja pystyin taas ajattelemaan selkeämmin aloin päästä juonesta kiinni. Pitää vaan rauhassa lukea ohjetta ja ajatella. Ei yhtään vaikeaa. Edes mulle.

Niinpä tässä ollaan edetty ihan kivasti. Harjakaisiin on vielä matkaa, mutta nyt olen toiveikas, että pääsisin tätä takkia käyttämään vielä tänä keväänä. Ja arvatkaas, mikä tuli mun funtsimisen tuloksena selväksi. Musta on tylsä tehdä neuleita itselleni. Eikö oo kumma juttu. Mä vähän avaan asiaa. Kun mä neulon jollekin toiselle, mä ajattelen työtä tehdessäni työn kohdetta. Musta tuntuu, että neulon lämpöisiä ajatuksia jokaiseen silmukkaan jonka työhön teen. Ja et ne hyvät ajatukset sitten seuraavat neuleen saajaa. Toiselle neulominen on jotenkin tsemppaavampaa kuin itselle. Itselleni kun neulon ajatukset pyörivät arjessa, työssä ja käytännön asioissa. Semmonen on ihan tylsää. Ei sytytä. Ei potki eteenpäin.

Vilauttelen missä mennään. Hiha on saanut kaverin. Itseni tuntien ja rehellisyyden nimessä tunnustan tässä julkisesti, että kyllä tossa on kaksi eri mittaista hihaa. Olisin voinut toki väittää, että ne ovat eri mittaiset ihan harkitusti. Mutta homma meni tässä jäjrestyksessä: Neuloin hihan ja sille kaverin. Aloitin itse takin neulomisen. Tässä päivänä eräänä katselin hihoja ja perskuta huomasin niiden olevan eri mittaiset. Vaikka kuulkaa ihan tosi mä muka laskin sentit ja mittailin palmikot, että saman verran on. Mutta ei ollutkaan. Tuli muutama ärräpää mainittua. Kun sitten ajattelin asiaa, tää olikin hyvä sattuma (lue virhe). Mä kun olen gorillakäsi, mä en kestä lyhyitä hihoja. Hihat stemmataan takkiin myöhemmin kiinni neuloen ja siinä kohtaa voin tarkistaa kumpi parempi. Voin toista lyhentää tai toista pidentää.

Lanka muhevaa, rouhevaa, villaista. Puikot paksut ja pönäkät. Peukalon tyvet kankeat ja kipeät.

Mutta nyt mua ei pysäytä mikään.